Olen koittanut olla avoin uuden harrastukseni kanssa. En koe olevani mitenkään erikoinen tai varsinaisen kinky. Ihan tavallinen minä. Tykkään köysistä, ne näyttävät mielestäni kauniilta. Joku laivastoromantiikka niissä myös viehättää. Suurin haaveeni on ollut päästä merille, suuren purjelaivan kyytiin ja maailman ääriin. Liekö merimiessukulaisillani vaikutusta tähän. Äitini on opettanut meille lapsille solmuja, veneen kiinnittämiseen ja pelastautumiseen. Yhdellä kädellä pitää pystyä tekemään pitävä solmu vedessä, jos helikopterista heitetään köysi.

Olen saanut sitomisesta paljon. Sidon itseäni, sitä kutsutaan nimellä ”selftie”. Teen kauniita solmuja, rajoitan omaa liikkumistani, kiemurtelen kameran luokse ja otan kuvia. Joskus laitan itseni roikkumaan. Roikun ja tunnustelen, miltä kehoni tuntuu. Kuvien ottaminen on silloin hankalaa. Roikotuksissa koen olevani extreme urheilija, en pelkää kipua, enkä sitä, että putoan. Luotan itseeni, siihen että pystyn pitämään itseni turvassa.

Puolisoni kanssa session on erilainen. Keskustelemme, mitkä on odotukset. Haluammeko harjoitella teknisiä sidontoja, olisiko toiveena nautinto, kipu tai valokuvaus. Annan itseni hänelle, ja luotan että hän kuulee minua session aikana. Saatan haluta kipua, mutta session edetessä mieli saattaa muuttua. Jos olen köysissä kauan, niin kivun vastaanottokyky muuttuu, en aina kestäkään.

Oli köysisession hellää kosketusta tai rajua roolileikkiä, niin siihen kuuluu aina jälkihoito. Juttelua tapahtuneesta, haleja, paijailua. Jos kumppanini meinaa liueta paikalta, vaadin hänet takaisin, ottamaan minut syliin ja palauttamaan turvallisuudentunteeni. On tärkeää koskettaa köysien tekemiä painaumia, palauttaa iholle hyvä olo.

Köydet ovat jokapäiväistä elämääni. Tutkin kuvista sidontatekniikoita, harjoittelen, pohdin, katson videoita. Pyydän puolioani sitomaan minua, olen onnekas, että hän on todella kiinnostunut sidonnasta. Sidon itse muita naisia, vien heitä matkalle, kokeilemme miltä köydet tuntuvat. Herättelen heidän seksuaalisuuttaan antamalla heille turvallista läheisyyttä, hengitystä iholla. Teen myös terapiasidontaa sitä tarvitseville. Luomme turvallisen tilan, jossa sidottava voi luottaa, että hänellä on mahdollisuus päästä köysistä pois, milloin itse haluaa. Usein sidottavan olo on hyvä ja sessio voidaan viedä loppun asti. Joskus nauramme, joskus itkemme yhdessä.

Sidontaa voi tehdä monella tavalla. Ja mielestäni kaikki itseä ja toista kunnioittavat tavat ovat hyväksyttäviä. Opetan meillä Kurjennokassa shibari-sidontaa. Viikon kuluttua pidän kurssin naisille, itsensä sitomista. Syyskyyn alussa viikonloppu pareille ja pariskunnille, perus sidontojen harjoittelua, roolien etsimistä, antautumista toiselle, luottamusta, uutta ja innostavaa. Lisätietoa näistä kursseista Kurjennokan fb tapahtumista, molemmille kursseille vielä muutamalle paikka. Tervetuloa!